SALAATINTUOTANTOA KOLMESSA SUKUPOLVESSA – OKSASEN TILALLA ON KOETTU KOKO TUOTANNON HISTORIA

Pöydän ääressä istuu kolme sukupolvea. Ikäeroa nuorimman ja vanhimman perheenjäsenen välillä on 55 vuotta, mutta kaikkien sormet ovat yhtä lailla mullassa. Oksasen tilalla on viljelty salaattia jo lähes 50 vuotta.

Uusi viljelykasvi nimeltä salaatti

Iiris ja Kauko Oksanen ostivat Paattisilta silloisen Koiviston tilan vuonna 1971. Tilalla oltiin viljelty aikaisemmin pääasiassa tomaattia, ja se oli ollut kunnon vanhan ajan maalaistalo kanoineen ja lehmineen. Oksasetkin aloittivat tomaatin kasvatuksella, mutta siirtyivät nopeasti uuden tuotteen pariin – salaatin viljely oli juuri saapunut Suomeen.

Vuonna 1973 Oksaset rakensivat tilalle reilun tuhannen neliön kasvihuoneen, jossa alkoivat viljellä salaattia.

– Alkuaikoina ei ollut täyttä varmuutta, miten salaattia käytetään ja millainen sen pitäisi edes olla. Tuote oli uusi myös kuluttajille. Kysyntä kasvoi kuitenkin nopeasti, kokeilemalla oppi ja meidänkin tilamme pinta-ala lähti kasvuun, jolle ei ole näkynyt loppua edes tänä päivänä, kertoo Iiris Oksanen isoäiti ja toinen Oksasen tilan perustajista.

Kauko Oksanen kuoli yllättäen vuonna 2003. Nyt Iiris on jäänyt eläkkeelle ja muuttanut pois tilalta, mutta on edelleen mukana tilan elämässä. Poika Juha sekä pojanpojat Ville, Ilkka ja Olli ovat ottaneet tilanhoidon haltuunsa. Puutarhayrittäminen on elämäntapa, josta ei voi päästää irti edes 73-vuotiaana.

– Onneksi Juhalle ei jäänyt traumoja sateisista kesistä kasvimaalla, vaan hän otti tilan hoitoonsa, Iiris muistelee hymyillen.

Iiriksen poika Juha Oksanen on nyt Oksasen tilan toimitusjohtaja. Hän on pienestä pitäen tehnyt töitä tilalla aloittaen kesä- ja iltatöistä ja opiskellut myöhemmin hortonomiksi. Kotitilalle työskentely oli Juhalle luonnollinen ratkaisu.

Vuonna 1996 tila muutettiin osakeyhtiöksi ja Juha sekä hänen veljensä Tapani Oksanen saivat osuudet tilasta. Myöhemmin Juha lunasti veljensä osuuden. Tapani perusti oma perhetilansa, jossa alkoi viljellä ryhmäkasveja ja mansikkaa.

Maapohjaviljelysta vesiviljelyyn

Oksasen tilalle rakennettiin ensimmäinen ruukkusalaattilinja 1989. Siinä vaiheessa koko salaatintuotanto mullistui.

– Oikeastaan kaikki muu on muuttunut tässä lähes 50 vuodessa paitsi viljelykasvi eli salaatti. Suurin mullistus oli varmasti kasvuvalojen tuleminen, jonka ansiosta salaattia pystyttiin viljelemään ympärivuotisesti ja työvoima pystyttiin palkkaamaan tilalle kokoaikaisesti, Iiris kertoo.

Toinen merkittävä mullistus oli vesiviljelyyn siirtyminen. Vuosien varrella työ on myös yksilöitynyt. Ennen yksi työntekijä teki kaikkea – nyt pussittamiselle, istuttamiselle ja kylvölle on jokaiselle omat erikoistuneet tekijänsä.

– Nykyinen työergonomia on myös huimasti parempi. Ennen ruukkuviljelyä työ tapahtui kumartelemalla maanrajassa. Ruukkusalaatin myötä työasento vaihtui huomattavasti paremmaksi, kertoo Juha.

Friseesalaatti ensimmäisenä Suomeen

Jatkuva kehitystyö on yksi Oksasten menestystekijöistä. Oksaset tekevät jatkuvasti lajikekokeita, käyvät salaatinjalostajien näytemailla ja seuraavat alan trendejä maailmalla. Löydettyjä lajikkeita sovelletaan tai tuodaan sellaisenaan Suomen markkinoille.

– Kehitimme friseesalaatin ensimmäisinä Suomessa. Se ei tosin sujunut ongelmitta: yhdessä vaiheessa koko sato lähti kukkimaan. Siinä kesti vuoden verran, että löysimme oikean kasvatusmenetelmän, naurahtaa Juha Oksanen.

Jo toinen sukupolvenvaihdos tiedossa

70- ja 80-luvuilla tilalla työskenteli lähinnä oma perhe. Tällöin oli jatkuvasti oltava valmiustilassa ja valvottava, että kasvien kastelut ja lämmitykset toimivat. Nyt tilalla on noin 40 vakituista työntekijää ja vuokratyövoimaa käytetään vaihtelevissa määrin. Perheyhtiössä työntekijät ovat tuttuja: vaikka kuuluisi johtoportaaseen, kaikki ovat edelleen mukana myös päivittäisessä työssä.

Juha Oksasen kaikki kolme poikaa ovat isänsä tavoin aloittaneet tilalla auttamisen jo nuorina. Nyt kaksikymppisillä pojilla on kaikilla omia kiinnostuksen kohteitaan vastaava rooli tilanhoidossa. Kaikki pitävät mahdollisena tilalla työskentelyä myös tulevaisuudessa, mutta isä Juha haluaa poikiensa vielä kasvavan ennen lopullista päätöstä.

– Pojat ovat saaneet tehdä itselleen mielekkäitä hommia alusta asti. Vanhin poikani Ville on esimerkiksi tehnyt paljon koneen korjauksia ja onkin erikoistunut maatalousyrittäjyyden lisäksi maatalouskoneen asentajaksi. Ilkka on kiinnostuneempi viljelystä ja nuorin poikani Olli on kiinnostunut vähän kaikesta ja opiskellut myös talouspuolta.

Yrittämistä ja erehtymistä

Kommelluksilta ei ole voitu välttyä tilalla vietettyjen vuosien varrella, ja pöytäseurue puhkeaa vähän väliä nauruun niitä muistellessaan.

– Onhan täällä paljon tapahtunut, kun on kasvanut niin sanotusti kasvihuoneessa. Kaikenlaista on tullut tehtyä ja kokeiltua, mutta pienestä asti on myös oppinut kantamaan vastuuta. Keskellä yötä on herättävä ja mentävä katsomaan, mikä hälyttää, yksi pojista kertoo.

Iiris muistaa ikimuistoisesti yhden läheltä piti -tilanteen poikien nuoruudesta.

– Astuin kerran pannuhuoneeseen ja tiesin heti, että jotain oli pielessä: huoneesta ei kuulunut pihaustakaan. Kaikki koneet olivat sammuneet sähkökatkon takia. Pojat olivat lähteneet uimaan ja kukaan ei vastannut puhelimeensa. Ulkona oli silloin -30 astetta pakkasta. Onneksi naapurin poika oli kotona ja hän auttoi minua saamaan koneet toimimaan. Siinä oli lähellä, ettei koko sato tuhoutunut, Iiris kertoo.

Kaikesta on kuitenkin selvitty ja virheet kuuluvat Oksasten mukaan asiaan.

– Yrittäminen, erehtyminen ja toiminnan kehittäminen ovat varmasti osaltaan pitäneet pojat kiinnostuneina alaa kohtaan. On ollut tärkeää antaa heille omia vapauksia ja jakaa omaa vastuutaan alusta asti, sanoo Juha.

Tulevaisuus näyttää jatkaako Oksasen tilalla kolmas tai jopa neljäs sukupolvi. Sillä välin Oksaset seuraavat omaa ohjenuoraansa.

– Uskallusta, sitkeyttä ja rohkeutta. Ei sitä auta kuin uskoa omaan tekemiseen, Oksaset summaavat.