Salaatti on kevyt ja monipuolinen lehtivihannes.
Herkullista kotimaista salaattia saa ympäri vuoden. Salaatin matka viljelijältä kuluttajalle on lyhyt, minkä ansiosta tuotteet pysyvät laadukkaina ja tuoreina.
Herkullista kotimaista salaattia saa ympäri vuoden. Salaatin matka viljelijältä kuluttajalle on lyhyt, minkä ansiosta tuotteet pysyvät laadukkaina ja tuoreina.
Kotimaisten salaattien valikoima on monipuolinen. Suomessa viljellään erilaisia salaatteja ympäri vuoden.
Ruukkuvihannestuotanto on tehokasta ja hyvin pitkälle automatisoitua. Salaattien tuotantoala on vakiintunut noin 25 hehtaariin. Salaattien vuosituontantomäärä kasvihuoneissa vaihtelee 70 – 80 miljoonassa ruukussa. Ruukkusalaatteja tuottavia yrityksiä on noin 50. Kotimainen salaatti päätyy ruokapöytään taatusti tuoreena, kun matka tuottajalta kuluttajalle jää lyhyeksi.
Tuoreet ja laadukkaat kotimaiset salaatit tulevat läheltä.
Määritelmänä salaatti tarkoittaa tuoreena syötäviä pehmeitä ja rapeita lehtiä, joita voi käyttää sellaisenaan tai osana muuta salaattisekoitusta. Kotimaisten salaattilajikkeiden valikoima on runsas ja monipuolinen. Yleisimpiä kotimaisia salaatteja ovat jääsalaatti, keräsalaatti, lehtisalaatti, romaine, tammenlehtisalaatti, salanova, lollo rosso ja friseesalaatti. Muita ovat yrteiksikin joskus luetut viinisuolaheinä sekä rucola. Myös trendivihannekset babypinaatti sekä lehtikaali luetaan salaatteihin.
Salaatit täyttävät aterian osana vatsaa sopivasti, jolloin olo on ruokailun jälkeen kevyempi. Ravitsemuksessa salaattien tärkein tehtävä onkin keventää ja monipuolistaa liian raskasta ruokavaliota. Salaatit sisältävät tärkeitä hivenaineita, kuten kaliumia, k-vitamiinia ja foolihappoa.
Folaattia tulisi saada päivittäin 330 mikrogrammaa, mutta monella suomalaisella tässä on edelleen parantamisen varaa. Noin puolet folaatin päivittäisestä saantisuosituksesta saa kasaan syömällä yhdellä aterialla vajaa 200 grammaa vihersalaattia, jossa on mukana vaikkapa kotimaista kurkkua ja tomaattia.
Kaikkia salaatteja säilytetään +2–5 asteessa, kosteassa ja haihtumiselta suojattuna. Kotona paras paikka on jääkaappi, jossa salaattia kannattaa säilyttää sen omassa pussissa tai muovipussissa. Pussi pitää salaatin sopivan kosteana ja suojaa haihduttamiselta. Salaatti pysyy näin hyvänä ja rapeana.
Babypinaatti on nimensä mukaisesti pinaatin pieniä lehtiä. Ne korjataan lehtien ollessa noin 5–7 cm mittaisia. Babypinaattia voi käyttää salaatin tapaan tai ”perinteistä” pinaattia, eli keittoihin, wokkeihin, piirakoihin tai vaikka pastakastikkesiin. Ravintorikkaimmillaan babypinaatti on kuitenkin raakana
Perinteiseen ruukkusalaattiin verrattuna babypinaatti on todellinen supersalaatti. Vain 50 grammaa (puolikkaan ruukkusalaatin verran) pinaattia sisältää aikuisen ihmisen päivän tarpeen K-vitamiinia, puolet päivän suositellusta määrästä foolihappoa, magnesiumia, kaliumia, seleeniä sekä A-, C- ja B6 -vitamiineja.
Jääsalaatti on rapealehtinen ja kestävä salaatti. Tavallisimmin kaupoissa on ruukkujääsalaattia, joka on rapean keräsalaatin ja lehtisalaatin risteytys. Lehtevä ja rapea jääsalaatti tuo ryhtiä salaattisekoituksiin tai leivän päälle. Rapeus myös ehkäisee salaatin nopeaa nuutumista. Jääsalaatti kestää jonkin verran lämmitystä, joten se sopii erinomaisesti esimerkiksi lämpimiin voileipiin tai vaikka wokkeihin.
Maultaan se on mieto, mehukas ja hieman makeahko.
Mieto salaatti muodostaa pyöreän, pehmeälehtisen kerän; lehdet ovat ohuet ja maukkaat. Keräsalaattia käytetään lähinnä tuoresalaateissa, voileipien päällä ja ruokien koristelussa. Säilytä salaatti muovipussissa, jonne on lisätty muutama tippa vettä estämään kuivumista.
Romaine on kiinankaalia muistuttava, korkeakeräinen salaatti, jota viljeltiin jo muinaisessa Egyptissä. Myös rooman-, romana- tai cossalaatiksi kutsutun romainen tummanvihreät lehdet ovat melko suuria, pitkiä ja karkeita. Maultaan se on tavallista keräsalaattia voimakkaampi. Roomansalaattia käytetään yleensä tuoresalaateissa muihin salaattilajeihin sekoitettuna, lisäksi se sopii mainiosti lämpimiin ruokiin. Romaine on klassisen caesar-salaatin pääraaka-aine.
Rucola on kotoisin Italiasta, missä se kasvaa luonnonvaraisena. Pitkät, kapeat ja ohuet lehdet eivät muodosta kerää. Hienoarominen maku tuo mieleen pähkinän ja retiisin. Rucolan suomenkielinen, mutta harvoin käytetty nimi on sinappikaali. Rucola tuo salaattisekoituksiin hienon maun. Se sopii myös yrttiöljyjen ainesosaksi. Rucola ei kestä pitkää säilytystä.
Tammenlehtisalaatti on lehtisalaatin muunnos, jonka lehdet ovat liuskoittuneet tammenlehtiä muistuttavalla tavalla. Salaattia viljellään puna- ja vihreälehtisenä, mutta vihreänkin lajikkeen lehdissä on häivähdys ruskehtavanpunaista. Kookas kerä on löyhä ja tuuhea.
Salaatti maistuu täyteläiseltä, mutta ei kitkerältä. Sitä käytetään tuoresalaateissa ja koristelussa. Salaattisekoituksissa näyttävä tammenlehtisalaatti pääsee hienosti esille.
Viinisuolaheinän kirkkaanvihreät lehdet ja punaiset lehtiruodit tuovat vaihtelua perinteiseen vihreään tuoresalaattiin. Viinisuolaheinän lehdet ovat omiaan myös ruokien koristeluun. Sopii erityisesti salaattisekoituksiin ja kalaruokien kastikkeiden osaksi.
Viinisuolaheinän maku on miedosti suolainen ja hapan, mikä johtuu lehtien ja varsien sisältämästä oksaalihaposta. Samaa happoa on mm. raparperissa ja ketunleivässä. Pienenä määrinä oksaalihappo on vaaratonta, mutta sydänsairauksista, reumasta ja munuaisvaivoista kärsivien tulisi välttää oksaalihappoa sisältävien kasvisten syömistä.