Tutustu yrtteihin monipuoliseen valikoimaan

Erilaisten mausteyrttien tuotanto on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Ruukkuyrttien kysynnän lisääntymiseen on vaikuttanut mm. niiden kasvanut suosio ruoanlaitossa. Kotimaisten yrttien kysynnän kasvaessa myös tuotannon kasvumahdollisuudet lisääntyvät.

Luonnollista makua ruokiin

Ruukussa myytävät tuoteyrtit ovat mainio, kotimainen vaihtoehto kuivatuille mausteyrteille. Tuoreyrttejä on saatavilla ympäri vuoden. Tuoreet mausteyrtit avaavat ovat runsaisiin makumaailmoihin, joissa vain mielikuvitus asettaa rajat. Yrtit ovat myös terveellisiä. Niiden käyttäminen on mainio tapa vähentää suolan määrää ruokavaliossa, lisäksi monilla yrteillä on lääkitseviä ominaisuuksia.

Tuoreyrtit säilyvät parhaiten viileässä. Poikkeuksia ovat helposti paleltuvat basilika ja sitruunamelissa, jotka kannattaa säilyttää huoneenlämmössä. Ruukun suojusmuovi ehkäisee yrttien kuivumista, joten sitä ei kannata poistaa. Kaikki yrtit, varsinkin suurilehtiset lajit, kuivuvat helposti, ellei niitä kastele kunnolla.

Ruoanvalmistuksessa tuoreyrttejä käytetään määrällisesti kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin kuivattuja. Tuoreyrttejä voi pakastaa ja kuivata sekä säilöä öljyyn tai etikkaan.

Anisiiso (Agastache foeniculum)

Maku: raikas
Säilytys: huoneenlämmössä

Anisiiso maistuu nimensä mukaisesti raikkaasti anikselle. Sitä käytetään jälkiruokien, jälkiruokakastikkeiden sekä marja- ja hedelmäpiirakoiden maustamiseen. Lisäksi sillä voi maustaa juomia ja hunajaa. Anisiison kauniit kukat ovat erinomaisia ruokien koristeita. Anisiiso tunnetaan myös nimelllä yrtti-iiso.

Basilika (Ocimum basilicum)

Maku: mieto ja pehmeä
Säilytys: huoneenlämmössä

Basilika on tillin ja persiljan ohella Suomen yleisin kasvihuoneissa viljelty yrtti. Basilikasta on saatavilla monia eri muunnoksia; tutun vihreän ja suurilehtisen basilikan lisäksi kaupasta voi löytää erilaisia maustebasilikoita, kuten sitruuna-, anis-, puna-, thai- ja kanelibasilikaa.

Basilika maistuu pehmeältä ja miedolta, eikä se peitä muiden mausteiden makua. Lehdet ovat vahvat, vihreät ja kiiltävät. Basilikan tuoksu on voimakas. Yrtti kannattaa lisätä ruokaan vasta valmistuksen loppuvaiheessa. Yrtti on kylmän arka, jonka takia sitä kannattaa säilyttää huoneenlämmössä. Muista kastella basilikaa, sillä se kuivuu helposti isojen lehtien takia.

Monikäyttöinen basilika käy ruokaan kuin ruokaan. Erityisen hyvin se sopii pasta- ja kasvisruokiin tomaatin ja valkosipulin kumppaniksi. Basilika toimii hyvin myös salaateissa ja salaatinkastikkeissa, munakkaan mausteena tai keittojen koristeena.

Iisoppi (Hyssopus officinalis)

Maku: voimakas
Säilytys: jääkaapissa

Välimeren maissa luonnonvaraisena kasvava iisoppi on voimakkaan makuinen yrtti. Iisoppia on vanhastaan käytetty yskänlääkkeen raaka-aineena, koska se sisältää voimakastuoksuisia aromaattisia öljyjä. Suomessa sitä viljellään ruukuissa maustekäyttöön. Iisoppi sopii oivasti maksaruokiin. Sillä voi myös maustaa keittoja, kastikkeita, tomaattiruokia, sieniä, veriruokia, makkaraa, silliä, munakkaita, yrttijuustoa ja rahkaa.

Japanilainen persilja eli mizuba (Cryptotaeria japonica)

Maku: makeahko
Säilytys: jääkaapissa

Myös mizuba-nimellä tunnettu japanilainen persilja on suosittu salaatti- ja maustevihannes aasialaisessa ruokakulttuurissa. Yrtti maistuu ja tuoksuu miellyttävän makeahkolta. Melko kookkaat lehdet muistuttavat ulkonäöltään persiljaa ja korianteria. Japanilainen persilja sopii sekä salaatteihin että kypsennettäviin ruokiin. Se täydentää mainiosti etenkin porkkanan, kesäkurpitsan ja palsternakan makua.

Kirveli (Anthriscus cerefolium)

Maku: lakritsimainen
Säilytys: jääkaapissa

Kirveliä on helppo viljellä niin ruukussa kuin avomaalla. Ulkomuodoltaan ja käyttötavoiltaan kirveli muistuttaa persiljaa, mutta sen varret ja lehdet ovat hennon karvaisia. Kirvelin maku ja tuoksu tuovat mieleen aniksen tai lakritsan.

Monikäyttöinen kirveli sopii keittoihin, lihakastikkeisiin, sieni- ja vihannesruokiin, salaatinkastikkeisiin, lihan, kalan ja makkaran mausteeksi, yrttijuustoihin, riisin mausteeksi, pitsoihin ja voileipiin sekä koristeluun ja jopa jälkiruokiin. Kirveli kannattaa lisätä ruokaan vasta ruoanvalmistuksen loppuvaiheessa.

Korianteri (Coriandrum sativum)

Maku: makeahko
Säilytys: jääkaapissa

Korianteri jakaa mielipiteet jyrkästi: sitä joko rakastetaan tai vihataan. Yrtin makeahko ja persoonallinen maku toki vaatii totuttelua. Korianteri on itämaisen ruoan perusmauste. Suomessa sen suosio onkin kasvanut Aasian-matkailun lisääntymisen myötä.

Korianterista voi käyttää niin siemenet, juuret kuin lehdet. Kokonaiset, jauhetut tai paahdetut siemenet sopivat mainiosti erilaisten liha-, kala-, riisi- ja vihannesruokien maustamiseen. Erityisen hyvin korianteri sopii yhteen porkkanan kanssa.

Paalumaiset juuret toimivat ruoanlaitossa juuresten tapaan, ja voimakastuoksuisia lehtiä voi käyttää vaikka erilaisissa salsoissa, ruokien pinnalla tai maustekimpuissa. Korianterin lehtiä käytetään myös hajuvesissä, alkoholijuomissa ja tupakkatuotteissa.

— artikkeli jatkuu kuvan jälkeen —

Kumina (Cuminum cynimum)

Maku: terävä ja makeahko
Säilytys: jääkaapissa

Kuminaa on kahdenlaista: Suomessakin luonnonvaraisena kasvavaa kuminaa (Carum carvi) ja alun perin Intiasta lähtöisin olevaa maustekuminaa. Molempien lajien lehtiä ja siemeniä käytetään mausteena.

Kumina on perinteinen joululeivän mauste, mutta se käy myös moneen muuhun. Kuminan siemenillä voi maustaa juustoja, uuniperunoita, hapankaalia, maksa-, kana- ja sianliharuokia sekä leivonnaisia ja juomia. Nuoren kuminan lehdet sopivat erinomaisesti kala-, kaali- ja tomaattikeittoihin sekä salaatteihin.

Kurkkuyrtti (Borago officinalis)

Maku: aromaattinen
Säilytys: jääkaapissa

Kurkkuyrtistä käytetään sekä lehdet että kukat. Erilaisten juomien ja jälkiruokien koristelu on yleisin tapa käyttää kurkkuyrttiä; siniset kukat viimeistelevät kauniisti ruoan kuin ruoan. Juomiin ja booleihin saa näyttävyyttä jääpaloilla, joiden sisään on jäädytetty kurkkuyrtin kukkia.

Koristelun lisäksi kurkkuyrtin lehdet sopivat mausteeksi kylmiin liha- ja kalaruokiin, munakkaisiin, majoneesiin, yrttivoihin ja salaattikastikkeisiin. Kurkkuyrtti ei kestä kuivattamista, vaan se on käytettävä tuoreena.

Kynteli (Satureja hortensis)

Maku: pippurimainen
Säilytys: jääkaapissa

Kynteliä voi käyttää suolan ja pippurin terveellisenä korvikkeena monissa ruuissa, sillä sen maku muistuttaa pippuria. Kynteli käy mainiosti niin kaali-, papu- ja herneruokiin kuin makkaran, veriruokien, maksan, riistan ja lampaan mausteeksi. Kokeile kynteliä myös kastikkeisiin, vihannes- ja kalaruokiin, äyriäisiin ja miksei myös jälkiruokiin.

Laventeli (Lavandula angustifolia)

Maku: voimakas ja karvas
Säilytys: jääkaapissa

Sinikukkainen laventeli on lähtöisin Välimeren seudulta. Laventelien heimoon kuuluu noin 30 eri kasvilajia. Vaikka laventeli on ehkä tutumpi kosmetiikan ja hajusteiden raaka-aineena, sopii se hyvin myös ruoanvalmistukseen. Laventelia käytetään salaateissa, kastikkeissa ja liha- ja kalaruoissa sekä juomissa, marinadeissa ja koristelussa.

Lipstikka eli liperi (Levisticum officinale)

Maku: aromikas, umami
Säilytys: jääkaapissa

Lipstikka on monille olennainen osa kunnon liha- ja kasviskeittoa. Sen voimakas maku pelastaa kokin, joka haluaa karttaa liemikuutioita tai tuhtia suola-annosta. Lipstikka on ruokien hyvä perusmauste.

Lipstikka lisätään ruokaan kypsentämisen alkuvaiheessa. Sen maku tuo mieleen sellerin ja purjon. Lipstikan lehdet ovat kiiltävän vihreät.

Yrtti on varsin monipuolinen; siitä voidaan käyttää niin juuret, varret, lehdet kuin hedelmät. Eniten makua on juurissa ja hedelmissä. Miedompaa makua saa lehdistä. Silputut lehdet sopivat hyvin esimerkiksi dippikastikkeen maustajaksi.

Kasvisruuista lipstikka sopii mainiosti lantun, kaalien, kurpitsan ja perunan mausteeksi. Yrttiä kannattaa kokeilla myös keitetyn kalan ja lihan päällä sekä niiden lisukkeissa.

Lipstikan maku taipuu jopa jälkiruokiin. Pehmeään vaniljajäätelöön sekoitettu lipstikkasilppu takaa varsinaisen makuelämyksen.

Meirami (Majorana hortensis)

Maku: aromikas, hieman kitkerä
Säilytys: jääkaapissa

Aromikas meirami on lähtöisin Lähi-idästä. Yleisimmin meiramilla maustetaan herne-, kaali-, ja maksaruokia, mutta se sopii oivasti myös tomaatti-, veri-, lammas- ja munaruokiin. Meiramia voidaan käyttää myös pitsojen, kasvispiirakoiden ja -paistosten mausteena. Meirami kannattaa lisätä ruokaan vasta ruoanlaiton loppuvaiheessa.

Minttu (Mentha sp.)

Maku: raikas
Säilytys: jääkaapissa

Minttuja on monenlaisia. Noin viidestätoista lajista kymmenen kasvaa Suomessa luonnonvaraisena tai viljeltynä. Mintun aromaattinen tuoksu ja raikas maku ovat peräisin sen sisältämästä haihtuvasta, mentolia sisältävästä öljystä.

Perinteinen jälkiruokien ja makeisten mauste sopii myös moneen muuhun käyttöön. Mintulla voi maustaa kastikkeita, salaatteja, uusia perunoita, mauste-etikkaa, lammasta, lihaa, kalaa, juomia, leivonnaisia ja omenaruokia.

Oregano eli mäkimeirami (Origanum vulgare)

Maku: voimakas
Säilytys: jääkaapissa

Välimeren maissa laji tunnetaan oreganon nimellä; Pohjolassa yrttiä kutsutaan mäkimeiramiksi, ja se kasvaa Suomessa luonnonvaraisena Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen saaristoalueilla. Kotoisen mäkimeiramin lehdet tuoksuvat paljon miedommin kuin Välimeren alueen oregano.

Oreganosta käytetään tuoreet lehdet, mutta yhtenä harvoista yrteistä oreganon maku ja tuoksu säilyvät myös kuivaamisen jälkeen. Tuoreena käytettäessä oregano kannattaa lisätä ruokaan vasta valmistuksen loppuvaiheessa, jotta aavistuksen kitkerä maku ei pääse voimistumaan liikaa.

Oregano on klassinen pizzan ja kreikkalaisen lammaspaistin maustaja, mutta sopii hyvin myös jauheliha- ja tomaattikastikkeeseen, kalaruokiin, uunissa paahdettuihin vihanneksiin ja salaatin päälle. Yrtti tuo mukavaa vivahdetta munaruokiin, uusiin perunoihin sekä juomiin, leivonnaisiin ja omenaruokiin.

Perilla (Perilla frutescens)

Maku: persiljamainen
Säilytys: jääkaappiisa

Perilla on alkuperältään vanha, itäaasialainen rohdos-, mauste- ja yrttikasvi. Se on yleinen kiinalaisen ja japanilaisen keittiön mauste.

Tumman purppuranpunaista ja koristeellista perillaa voi käyttää ruoanvalmistuksessa persiljan tapaan mm. salaateissa, keitoissa ja koristeena. Se sopii mausteeksi myös munaruokiin. Punaisista lehdistä saa näyttävästi väriä esimerkiksi riisiin.

Perillan siemenistä puristettua öljyä käytetään raaka-aineena maali-, lakka- ja painomusteteollisuudessa. Perillan lehtiä puolestaan prosessoidaan esimerkiksi terveysjuomiin, kapseleihin, tabletteihin, makeisiin ja voiteisiin.

Persilja (Petroselinum crispum)

Maku: raikas, makeahko
Säilytys: jääkaapissa

Välimeren seudulta lähtöisin oleva persilja on hyvin vanha maustekasvi, jota on viljelty jo ainakin 2 000 vuoden ajan. Koristeellisesta persiljasta on olemassa sileä- ja kähärälehtinen muunnos. Persilja on oikea C-vitamiinipommi. Lisäksi se sisältää karoteenia, joka kehittyy elimistössä A-vitamiiniksi.

Persiljaa käytetään sekä mausteena että koristeena. Se sopii keittoihin, kastikkeisiin, yrttivoihin, kasvis-, muna-, juusto- ja pastaruokiin sekä lihan, kalan ja lintujen mausteeksi ja voileipiin.

Rakuuna (Artemisia dracunculus)

Maku: mieto
Säilytys: jääkaapissa

Rakuunaa on kahdenlaista: miedonmakuista venäläistä ja harvemmin saatavilla olevaa ranskalaista, joka on hieno ja hyväarominen. Rakuuna kasvaa pensasmaisesti, ja siitä käytetään mausteeksi nuoret lehdet, joiden maku on parhaimmillaan juuri ennen kasvin kukkimista.

Rakuuna sopii moniin ruokiin. Sitä käytetään keitoissa, kastikkeissa, salaatinkastikkeissa, majoneesissa, sinapissa, yrttivoissa, juustossa, mausteöljyissä sekä sieni- ja vihannesruoissa. Rakuuna maustaa myös lampaan, vasikan, riistan ja kalan ja on oiva lisä marinadeihin, pitsoihin ja munaruokiin.

Rosmariini (Rosmarinus officinalis)

Maku: voimakas, hallitseva
Säilytys: jääkaapissa

Rosmariinin lehdet ovat kapeat, vihreät ja jäykät – ne muistuttavat havuja. Maku on voimakas ja hallitseva, joten rosmariinia kannattaa käyttää ruoanlaitossa varoen. Tuore rosmariini on kuivattua voimakkaampi.

Rosmariini on oiva mauste liharuokien marinointiin, erityisen hyvin se sopii lampaan ja riistan maustamiseen. Yrtti käy mainiosti peruna-, sieni-, makaroni- ja tomaattiruokiin sekä hernekeittoon, antaapa se makua myös leipätaikinaan. Folioon uuniperunan kaveriksi kääräisty rosmariini maustaa perunan mukavasti.

Rosmariinia käytetään myös sipulikeiton ja muiden kasviskeittojen mausteena. Se sopii hyvin yhteen erilaisten sipulien, persiljan ja kirvelin kanssa. Yrttiä voi kokeilla tuorejuustojen ja salaatinkastikkeiden mausteeksi. Se käy muhennoksiin, muna- ja juustoruokiin sekä valkokastikkeeseen.

Rosmariinilla voidaan maustaa myös juomia, hedelmäsalaatteja ja hyytelöitä. Mansikat ja rosmariini on varsin viehättävä yhdistelmä.

Ruohosipuli eli ruoholaukka (Allium schoenoprasum)

Maku: mieto, sipulimainen
Säilytys: jääkaapissa

Ruohosipuli eli ruoholaukka on mieto, pehmeästi sipulinmakuinen yrtti. Se on yksi Suomen yleisimmistä maustekasveista. Runsaasti C-vitamiinia, rautaa, kalsiumia ja A-vitamiinin esiastetta karoteenia sisältävä ruohosipuli kannattaa käyttää tuoreena.

Ruohosipuli kasvaa myös luonnonvaraisena Etelä- ja Lounais-Suomen saaristossa. Ruohosipulin sanotaan vahvistavan hampaita, kynsiä ja hiuksia sekä estävän verisuonten kalkkeutumista. Ruohosipuli on todella monikäyttöinen yrtti. Se sopii kaikkiin ruokiin, joihin halutaan mietoa sipulin makua.

Ruohosipuli on oiva mauste ja koriste keitoissa, kastikkeissa, munakkaissa, salaateissa sekä raasteissa. Lisäksi sitä voi käyttää voileivissä ja salaatinkastikkeissa sekä liha-, kala-, kasvis- ja perunaruuissa.

Salvia (Salvia officinalis)

Maku: voimakas, hieman pistävä
Säilytys: jääkaapissa

Voimakkaan makuinen salvia on kotoisin Välimeren alueelta. Yrtin lehdet ovat hopeanvihreät ja kuka sinivioletit. Salvialla kannattaa maustaa varoen, siinä määrin vahva ja pistävä sen maku on.

Salviaa on vuosisatoja käytetty yleislääkkeenä. Kreikkalaiset käyttivät salviaa haavojen, keuhkotaudin ja käärmeenpuremien hoitoon. Nykyäänkin salvia on monien luonnonlääkkeiden ainesosa, sitä käytetään esimerkiksi yskänlääkkeissä.

Salvia sopii melkein kaikkiin liharuokiin; erityisen hyvin se sopii lampaan ja riistan mausteeksi. Yrtti toimii mainiosti myös maksa- ja veriruuissa. Kasviksista salvia käy yksiin kaalin, sipulin ja tomaatin kanssa.

Muista yrteistä persilja ja rosmariini sopivat salvian seuraksi. Salviaa käytetäänkin paljon marinadeissa ja salaatinkastikkeissa.

Sitruunamelissa (Melissa officinalis)

Maku: sitruunamainen, raikas
Säilytys: huoneenlämmössä

Nimensä mukaisesti sitruunamelissa käy mausteeksi kaikkiin ruokiin, joihin sitruunakin sopii. Erityisen suosittu sitruunamelissa on jälkiruokien ja juomien ainesosana ja koristeena. Tuoreesta sitruunamelissasta voi myös hauduttaa teetä.

Kylmänarka yrtti tuoksuu sitruunalta ja sen maku on raikas. Karvapintaiset lehdet muistuttavat nokkosta.

Monikäyttöinen sitruunamelissa sopii kasvis-, kala-, riista- ja linturuokiin sekä munakkaisiin. Yrtti toimii hyvin myös salaateissa ja voileipien päällä tai kermaviilikastikkeen mausteena tillin kanssa.

Sitruunamelissaa käytetään maun antajana esimerkiksi Chartreuse-liköörissä. Yrtistä tislattua öljyä on erilaisissa hajusteita sisältävissä tuotteissa, huonekaluvahasta kylpyvaahtoihin.

— artikkeli jatkuu kuvan jälkeen —

Stevia (Stevia rebaudiana)

Maku: makea
Säilytys: kuivattuna

Paraguayn itäosista 1800-luvun lopulla löydetty stevia sisältää glukosideja, steviosideja, jotka ovat 100–300 kertaa kidesokeria makeampia, eivätkä sisällä juurikaan energiaa. Euroopan komissio hyväksyi stevian käytön makeutusaineena marraskuussa 2011.

Suomessa stevia kasvaa yksivuotisena ja kesän lopulla kasvi on saanut tuuhean ja monihaaraisen ulkomuodon. Steviaa voi viljellä siemenestä tai ostamalla valmiin taimen.

Kasvista käytetään lehdet sellaisenaan, murskattuna tai kuivattuna. Lehtien steviosidipitoisuus on voimakkaimmillaan juuri ennen kukintaa. Kukinnan päätyttyä lehdet menettävät makuaan ja muuttuvat kitkeriksi.

Paras tapa säilöä stevian lehtiä on kuivaaminen, joka on parhaan lopputuloksen saamiseksi tehtävä hitaasti. Kasvin oksat ripustetaan ylösalaisin pimeään, lämpöiseen ja ilmavaan tilaan noin neljäksi tai viideksi päiväksi tai kunnes lehdet ovat kauttaaltaan kuivat.

Kuivattua steviajauhetta voi käyttää leivontaan sekä kahvin tai teen makeuttajaksi. Annostelun nyrkkisääntö on, että yksi ruokalusikallinen laadukasta steviajauhetta vastaa noin yhtä kupillista valkoista sokeria. Annostelumääriin on alkuun hyvä totutella harjoittelemalla erilaisilla pitoisuuksilla.

Thaibasilika (Ocimum basilicum)

Maku: makean mausteinen
Säilytys: jääkaapissa

Thaibasilika on yksi maailman vanhimmista yrteistä. Intiasta kotoisin olevaa yrttiä käytetään varsinkin Thaimaassa. Kasvin lehdet ovat kirkkaan vihreät ja kestävät

Thaibasilikan maku on makean mausteinen, ja se muistuttaa anista ja kanelia. Kuumennuksen kestävää thaibasilikaa käytetään erityisesti nuudelikeitoissa ja erilaisissa kookosmaitopohjaisissa kastikkeissa. Yrtin maku sopii hyvin liha- ja kanaruokiin.

Tilli (Anethus graveolensis)

Maku: hieman mäntymäinen, sitruunainen
Säilytys: jääkaappissa

Vanha mauste- ja lääkintäkasvi tilli on kotoisin Välimeren alueelta. Lehtitilliä on saatavilla ympäri vuoden. Lehtitilli käy kastikkeisiin, salaatteihin, uusille perunoille, kaali- ja liharuokiin, maustekurkuille, yrttijuustoihin, voileiville, keittoihin ja koristeeksi.

Erityisen hyvin tilli sopii kala- ja äyriäisruokiin. Rapujen ja säilykkeiden maustamiseen käytettävää kruunutilliä on saatavilla vain syksyisin.

Timjami (Thymus vulgaris)

Maku: voimakas, aromaattinen
Säilytys: jääkaapissa

Timjami on maailman vanhimpia mauste- ja lääkekasveja. Muinaisessa Egyptissä sitä käytettiin balsamointiaineen osana; antiikin roomalaiset hajustivat timjamilla asuinhuoneitaan ja maustoivat sillä likööriä.

Myös tarha-ajuruohon nimellä tunnetun timjamin maku on voimakas ja varsin aromaattinen.  Sen maku säilyy ruoanlaitossa hyvin, myös pitkään kypsennettäessä. Timjamin kukat ovat kauniita ruokien ja salaattien koristeita.

Timjami on omiaan liha-, kana-, muna- ja pastaruuissa sekä esimerkiksi kaalikääryleissä, hernekeitossa, kastikkeissa ja kasvispadoissa. Yrtti käy myös kala- ja äyriäisruokiin, samoin salaatinkastikkeiden ja marinadien ainesosaksi. Sitä kannattaa kokeilla myös marja- ja hedelmäjälkiruokiin.

Timjamia on perinteisesti käytetty myös yskänrohtona. Lisäksi timjamihöyryn hengittäminen avaa hengitysteitä. Yrtti sisältää eteeristä öljyä ja flavonoideja.

Vesikrassi (Nasturtium officinalis)

Maku: raikas, pippurimainen
Säilytys: jääkaapissa

Vesikrassi on monivuotinen kaalin ja sinapin sukuinen ruoho, joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa. Vesikrassi tunnettiin jo antiikin aikoina lääkekasvina ja syötävänä yrttinä. Sen viljely aloitettiin 1700-luvulla Saksassa.

Vesikrassi on pehmeä ja mehukas ruoho, jonka lehdet ja varret maistuvat miellyttävän raikkailta ja pippurisilta. Sen makua kuvaillaan myös sinappimaiseksi. Versoja ja verson kärkiä käytetään erilaisiin salaatteihin, voileivän päällä, tuorejuustoissa ja maustevoissa. Se sopii hyvin myös erilaisten keittojen ja kastikkeiden maustamiseen.

Krasseissa on erityisen paljon C-vitamiinia ja karotenoideja. Vesikrassin on todettu myös auttavan ruokahaluttomuuteen ja ruoansulatusvaivoihin. Puristettu vesikrassimehu on avuksi hengitystietulehduksien hoidossa.

Vihanneskrassi (Lepidium sativum)

Maku: raikas, kirpeä
Säilytys: käytetään tuoreena

Kasvualustoineen myytävää vihanneskrassi käytetään tuoreena, säilöntää se ei kestä.  Raikas ja kirpeä krassi maustaa voileivät, salaatit, kastikkeet, lihan, kalan ja yrttivoin. Lisäksi krassi on kaunis ruokien koriste.

Viinisuolaheinä (Rumex sanguineus)

Maku: miedon suolainen, hapan
Säilytys: jääkaapissa

Viinisuolaheinä on verrattain uusi tuote kaupan tuoreyrttien ja salaattien joukossa. Se on kuitenkin vakiinnuttanut paikkansa ruoanvalmistuksessa, erityisesti salaateissa ja kalaruokien kastikkeiden osana.

Kirkkaanvihreät lehdet ja punaiset lehtiruodit tuovat vaihtelua perinteiseen vihreään tuoresalaattiin. Viinisuolaheinän lehdet ovat omiaan myös ruokien koristeluun.

Viinisuolaheinän maku on miedosti suolainen ja hapan, mikä johtuu lehtien ja varsien sisältämästä oksaalihaposta. Samaa happoa on mm. raparperissa ja ketunleivässä. Pienenä määrinä oksaalihappo on vaaratonta, mutta sydänsairauksista, reumasta ja munuaisvaivoista kärsivien tulisi välttää oksaalihappoa sisältävien kasvisten syömistä.

Tutustu herkullisiin resepteihin, joihin on käytetty yrttejä