Tomaatin historia: Vaikeasta alusta kaikkien suosikiksi

Löytöretkeilijä ja konkistadori Hernán Cortés ”löysi” tomaatin 500 vuotta sitten. Hän vei sen Karibian maihin, josta se kulkeutui ensin Espanjaan vuoden 1525 paikkeilla. Tomaatin ruokakäytön alku oli hankala Euroopassa, mutta nykyisin se on maailman suosituin ja viljellyin vihannes.

Villejä tomaattilajeja on kymmenkunta Etelä-Amerikassa: Kolumbiassa, Equadorissa, Boliviassa ja Perussa. Niin kuin lajien kohdalla yleensäkin, niin villien lajien kuin viljeltyjen nimet ja niiden muodot vaihtelevat lähteittäin. Nykyisin viljelyssä olevat lajikkeet ovat Solanum lycopersicum -lajia. Nimi on Carl von Linnén antama. Myös esimerkiksi muotoja Solanum lycopersicon ja Lycopersicon esculentum näkee.

Etelä-Amerikassa kasvaa muun muassa viljellyn tomaatin lähisukulainen, karpalonkokoisia hedelmiä kantava marjatomaatti, Solanum pimpinelifolium. Siellä se otettiin mahdollisesti viljelyyn ja siitä kehittyi kirsikkatomaatti S. lycopersicum var. cerasiforme, jonka hedelmät ovat kirsikan kokoisia.

Varsinaisesti tomaatti on otettu viljelyyn kuitenkin Meksikossa jo ennen ajanlaskun alkua. Tomaatin reitti ja viljelyynoton vaiheet Etelä-Amerikasta sinne ovat osin epäselviä. Todennäköisesti se on kulkeutunut sinne ihmisten mukana. Meksikossa kuitenkin kehittyivät isohedelmäiset tomaatit, joihin eurooppalaiset valloittajat törmäsivät 500 vuotta sitten.

Kerrotaan, että Meksikonvalloittaja, espanjalainen Hernán Cortés joukkoineen olisi vienyt tomaatin ensin Karibian saarille. Sieltä se olisi rantautunut Espanjaan 1525. Mukanaan se toi atsteekkien tomatl-nimen.

Ranskassa ja Italiassa sitä kutsuttiin myös Pomme d’Oro ja pomi d’oro, kultainen omena, sillä ilmeisesti ensimmäiset tomaatit olisivat olleet oransseja. Eräs teoria on, että siitä nimi olisi muuntunut muotoon Pomme d’Amour, rakkauden omena. Tomaattia onkin markkinoitu tällä nimellä, afrodisiakkina, lempeä kohottavana ruokana.

Ensimmäisen kerran tomaatti esiintyy kirjallisuudessa 1544 Italiassa, ja siinä se on nimenomaan oranssi. Silloin sitä verrattiin munakoisoon, joka oli jo hiukan tunnettu. Tomaattia kehotettiin syömään kypsennettynä öljyn, suolan ja pippurin kanssa.

Tomaatti kohtasi kuitenkin paljon ennakkoluuloja. Sen lehdet ja varret haisivat omituisesti. Sitä ei oikein voinut verrata mihinkään tuttuun kasvikseen, ei maun eikä rakenteen puolesta. Se oli kuin hedelmä, mutta sitä piti syödä kuitenkin kuin vihannesta. Kaiken kaikkiaan vihanneksia pidettiin epäilyttävinä ruokina.

Kohta se jo osattiin yhdistää koisokasveihin, joista tunnettiin lähinnä erittäin myrkylliset belladonna ja hullukaali. Tämä ei ollut omiaan herättämään ruokahalua. Tomaattia pidettiin laajalti myrkyllisenä – mitä sen lehdet ja raa’at hedelmät toki ovatkin.

Lisäksi 1500-luvulla rikkaimmat käyttivät tinalautasia, joilta hapokas tomaatti irrotti lyijyä, ja sai aikaan myrkytyksiä. Köyhillä oli käytössä puulautaset, ja niinpä tomaatti olikin pitkään varattomien maalaisten ruokaa.

Tomaatti kuitenkin viihtyi erittäin hyvin välimerellisessä ilmastossa, kehitti erilaisia kantoja ja oli kaunis ja erikoinen. Niinpä sitä kasvatettiin kuriositeetiksi, koristeeksi ja kuvattiin myös taiteessa.

Ensimmäisen kerran tomaatti esiintyy resepteissä vasta 1600-luvun lopulla Italiassa. 1700-luvun puolivälissä tomaattia kuitenkin jo viljeltiin esimerkiksi Italiassa ja jopa Britanniassa.

Melko varhain espanjalaiset ja portugalilaiset veivät tomaatin myös Filippiineille ja sieltä muualle Aasiaan. Sitä verrattiin monin paikoin munakoisoon, ja sen nimetkin viittasivat siihen.

 

Pohjois-Amerikkaan tomaatti matkasi muun muassa italialaisten siirtolaisten mukana 1700-luvulla. Yhä vielä sitä pidettiin paikoin myrkyllisenä ja sitä kasvatettiin vain koristeeksi. Sielläkin tomaatin läpilyönti kesti vuosikymmeniä. Vuoteen 1897 mennessä keksijä Joseph Campbell tajusi, että tomaatit säilyvät hyvin purkitettuina ja kehitti legendaarisen tomaattikeittonsa.

Vähitellen pelot tomaattia kohtaan hälvenivät, ja sen monikäyttöisyys ruoanlaitossa huomattiin. Viimeistään 1800-luvulla, kun Napolissa huomattiin, että tomaatti tekee pizzan, kasviksen voittokulku alkoi.

Kaupallinen viljely alkoi kuitenkin melko myöhään monessa paikassa, vasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Erilaisten tomaattien muotokirjo oli jo laaja, ja sen jälkeen lajikkeita on jalostettu tuhansittain.

Suomeen tomaatti tuli 1800-luvun lopulla. Ossian Lundénin sata vuotta vanhassa Kasvitarhakirjassa tomaattia käsitellään peräti 30 sivulla. Siinä kerrotaan muun muassa, että ” meidän maassamme tomaattia on viljely ainakin 1870-luvulta asti.” Mainintana on myös, että ”Tanskassa tomaatin suurviljelyä on harjoitettu 1880-luvulta alkaen.”

Myös Erik Lindgrenin ja Klas Steningin Kasvitarhakirjassa vuodelta 1920 mainitaan, että Helsingissä vuoden 1898 hienossa puutarhanäyttelyssä olisi ”tomaattia ollut näytteillä vain muutamia harvoja numeroita.” Mutta, että ”tomaatti on ny­kyään melko yleinen säätyläisten pöydissä” ja että sitä ”tuodaan ulkomailta melkoisesti.”

Nyt tomaattia kasvatetaan lähes kaikkialla maailmassa ja se on eniten viljelty kasvis niin pinta-alallisesti kuin satomäärissä. Suurin tuottajamaa 2019 oli Kiina yli miljoonalla hehtaarillaan ja 62 miljoonalla tonnilla, seuraavina ovat Intia, Turkki ja USA. Kokonaistuotanto on yli 180 miljoonaa tonnia.

Tomaattia kasvatetaan sekä intensiivisesti kasvihuoneissa, valtavilla peltoaloilla että pienviljely- ja kotipuutarhamittakaavassa.

 

Kirjoittanut: Elina Vuori
Kuvat: historiallinen kuva Basilius Besler, Hortus Eystettensis 1613 ja ruokakuva Tastery Foods

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Puutarha&kauppa -lehden numerossa 1/2022. Tomaatti on vuoden 2022 vuoden vihannes. 
Puutarha&kauppa on puutarha-alan uutis- ja ammattilehti. Lehden kustantaja on Kauppapuutarhaliitto ry.  Liitto ylläpitää ja koordinoi Puhtaasti kotimainen -sivua ja sen kanavia.