Tomaattia 150 vuotta Suomessa
Tomaatin tarina Suomessa käynnistyi tiettävästi 1870-luvulla. Koska kasvi on kotoisin eteläisen Amerikan leudosta ilmastosta, liittyy sen kaupallisen viljelyn kehittyminen olennaisesti kasvihuoneiden historiaan. Viljelytekniikka on harpponut vauhdilla, ja kehitys jatkuu.
Puutarha-lehden vuosikerrat 1900-luvun alusta esittelivät aikakautensa uusia mahdollisuuksia kaupallisesti kelpaaviksi puutarhakasveiksi, mutta tomaatista artikkeleita tai ohjeita ei löydy. Myös siemenkauppiaiden ilmoituksissa kaupataan paljon uutuuksia, muttei tomaattia.
Käänne tomaatin tarinalle alkoi 1916. Ensimmäisenä tomaatin kaupallisen viljelyn yrittäjänä pidetään kauppias Valdemar Mattfolkia Närpiön Finnbyn kylässä. Vuosikymmentä myöhemmin veljekset Uno ja Georg Lassfolk aloittivat tomaattien kanssa Närpiön Pielahden kylässä. Viljelytavat erosivat tiettävästi toisistaan, sillä Mattfolk oli hakenut tomaattioppinsa Amerikasta ja Uno Lassfolk Venäjältä.
Pioneerien jälkeen kiistatta merkittävimmin suomalaisen tomaatinviljelyn kehittymiseen on vaikuttanut emäntä Edla Maria Martens. Hän oli aikansa monitoimivaikuttaja, joka elämäntyönsä, testamenttinsa ja myöhemmin myös nimeään kantavan säätiönsä kautta vaikutti merkittävästi tomaatinviljelyn laajenemiseen Närpiössä.
Kaupallisen tuotannon aika alkoi vasta 1950-luvulla. Sotavuosien jälkeen pulaa oli vähän kaikesta, eikä tuontia ulkomailta ollut valuuttapulan takia. Puutarhureille markkinat olivat kuitenkin siis lupaavat.
Koko kasvihuoneen kattava kasvualusta oli tyypillistä vuosikymmenien ajan tomaatin viljelyssä.
Hinnatkin olivat valtion määräämät. Esimerkiksi heinäkuussa 1952 sotaministeriö määräsi ensiluokkaisten, lajiteltujen ja tuoreitten tomaattien enimmäishinnaksi 235 markkaa kilolta. Lisäksi määrättiin tukkukaupan palkkioksi enintään kahdeksan ja vähittäiskaupan enintään 15 prosenttia vähittäismyyntihinnasta.
1950-luvulla elintaso hiipi ylemmäksi, ja se näkyi sekä tomaattien tuotannossa että tuonnissa. Kun vuonna 1957 tomaatteja tuotiin 200 tonnia, niin vuonna 1960 määrä oli jo 600 tonnia ja 1970 jo 2 500 tonnia.
Tomaatin kotimainen viljely eteni nopeassa tahdissa kysynnän kasvun myötä. Kaikkialle maahan perustettiin paljon pieniä kauppapuutarhoja, jotka myivät tuotteensa paikallisesti suoraan puutarhoilta, toreilla sekä lukuisten puutarhatuottajaliikkeiden kautta. Tämä avasi myös reitin ruokakauppoihin, mikä osaltaan lisäsi kysyntää.
Tulevan kehityksen kannalta merkittävä asia oli Osuuskunta Närpiön Vihanneksen perustaminen 1957. Tällöin alueen viljelijät saattoivat keskittyä yksinomaan viljelyyn, kun sekä myynti, markkinointi, lajittelu ja pakkaus ja monet muut työt jäivät pois yritysten arkirutiineista. Vastaavia vihannespakkaamoita syntyi alueelle muitakin.
Tomaattia opittiin syömään nopeasti. Viljelyala tuplaantui 32 hehtaarista 1960 noin 69 hehtaariin 1969. Sato kasvoi viljelytekniikan ja -osaamisen kehittyessä.
Ensimmäiset kasvihuoneet olivat pieniä, vain muutaman metrin levyisiä, sillä leveämmissä huoneissa valon huono pääsy huoneen keskiosan kasvustolle leikkasi satoa.
Kasvualustana käytettiin koko huoneen lattialle levitettyä 30 sentin kompostia, jonka jokainen tarhuri valmisti omalla reseptillään. Pohjana oli useimmiten turvemulta, olki sekä jokin eläinlanta. Kompostin etuina olivat sen lämmöntuotto, vakaat viljelyolot juuristolle sekä monivuotinen käyttö. Kasvuturve keksittiin käyttöön 1950-luvulla, ja se osaltaan mullisti myös tomaattien tuotantoa.
Ympärivuotiseen tuotantoon siirtyminen oli seuraava merkittävä vaihe tomaatinviljelyssä. Alku ei ollut niin helppoa kuin salaatilla ja kurkulla, joilla valotuksen käyttö yleistyi nopeasti 1980-luvun alussa.
2020-luvun kasvihuoneessa on valoisaa ympäri vuoden. Tomaatit kasvavat kasvualustalevyissä.
Yksi isoimmista haasteista oli pölytyksen onnistuminen sydäntalvella, kun kimalaiset eksyivät. Ilmasto-olot ja etenkin korkea ilmankosteus synnyttivät latvamätää, eivätkä kasvustot sietäneet yli 14 tunnin valotusaikoja. Sadot jäivät niukoiksi tai epäonnistuivat kokonaan.
Viljelyn pulmat kuitenkin ratkaistiin. Vuonna 2000 Piikkiön kokeiden perusteella saatettiin tavoitella jo 60 kilon neliösatoja. Tutkijat professori Risto Tahvosen johdolla olivat varmoja, että tomaatista saadaan vielä Suomeen kannattava ja satoisa ympärivuotinen vihannes.
Vain vuotta myöhemmin tavoitetta nostettiin huimaan sadan kilon neliösatoon. Ratkaisuna oli MTT Puutarhatuotannon kehittämä tomaatin lyhytviljelytekniikka. Siinä taimet uusitaan jopa vain neljän kuukauden syklissä. Tämä viljelytapa ei kuitenkaan tullut käyttöön, joten haamurajan ylitys jäi selvittämättä.
Satotaso on noussut lukuisten muiden tekijöiden seurauksena. Talvituotantoon soveltuva lajikkeisto, huippuunsa viritetty teknologia ledeineen ja ilmastonsäätöineen, vartetut taimet, kaikinpuolinen viljelyosaaminen ja jo kolmas sukupolvi valoviljelyn parissa ovat nostaneet parhaimmat neliösadot jo lähemmäs 110 kiloa.
2020-luvun suurin murros tomaatilla on lajikkeiston siirtyminen klassikkotomaatista erikoislajikkeisiin. Tähän havahduttiin liian hitaasti, ja markkinoita menetettiin tuontitomaateille suomalaisten innostuttua rasiatomaateista. Nyt vastaisku on hyvässä käynnissä: rasiatomaatit kattavat jo 15 prosenttia tuotannosta, eli niitä myydään useita kymmeniä miljoonia rasioita joka vuosi.
Kirjoittanut: Jyrki Jalkanen
Mustavalkoinen kuva: Esko Jalkanen
Moderni kuva: Jyrki Jalkanen
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Puutarha&kauppa -lehden numerossa 2/2022. Tomaatti on vuoden 2022 vuoden vihannes.
Puutarha&kauppa on puutarha-alan uutis- ja ammattilehti. Lehden kustantaja on Kauppapuutarhaliitto ry. Liitto ylläpitää ja koordinoi Puhtaasti kotimainen -sivua ja sen kanavia.
